Piti olla menoja ja tekemistä, tai ainakin aurinkoinen päivä, mutta nyt onkin sattumusten jälkeen jäljellä piletti leffafestareiden kuoppajaisiin ja ulkona rakeita. Olisihan sitä voinut raahata matkustuksen kangistaman kroppansa joogaan tai edes rannalle tuulettumaan, mutta jotenkin tästä nyt tuli tämmöinen mökkihöperehtimispäivä. Siivoan, köllöttelen kissan kanssa lattialla (lohdutukseksi katille siitä julmuudesta, että se kaamea imuri kaivettiin esiin), hörpin teetä. Koitan katseeni voimalla kypsyttää nuo pöydällä komeilevat nektariinit, joihin ei vielä hampaat pure. Odotan iltamenon alkua.
Koti. Mietin millaisen oman kodin sitten joskus haluaisin. Uusi tai vanha, riittävän suuri siskon ja äidin vierailuille, mielellään parveke tai piha. Vaatehuone, josta voi kyllä joutua tinkimään. Ikkunat ennemmin länteen kuin itään. Ehdottomasti avokeittiö. Siellä tarpeeksi kaappitilaa jalallisille viinilaseille.
Kävelymatka merenrantaan. Tästä on vaikea tinkiä.
Seinät ja muut voin nikkaroida mieleisekseni tarvittaessa. Osaan kyllä. Kyökki- tai kylppäriremppakin, jos pakko on. En pidä purkupölystä, mutta tiedän että sekin on vain väliaikainen vaiva ennen uutta.
Laiskankepeitä ajatuksia. Aika ei ole vielä ollenkaan kypsä toteutukselle, mutta nyt ei haaveilu tee kipeää. Uskallan. Etappi sekin.
Voi että, mä niin odotan, että olen tuossa sinun tilanteessasi! Meillä menee nyt perjantaina talo myyntiin ja voin vain toivoa, että siitä päästäisiin eroon nopeasti. Olisi niin ihanaa päästä tekemään omaa kotia omilla ehdoilla!
VastaaPoistaHaaveilu ei vielä maksa mitään. Ei minullakaan ole tiedossa, koska tulee se päivä, jolloin ison O:n voi lakaista valmistuneiden projektien mappiin, mutta jostain vain tuli toivoa, että se tulee tapahtumaan. Että yhteisestä tulee joskus omaa.
VastaaPoista